Muusikko Anna Puu: Yhdessä olemme luonnonvoima

VUONNA 1985 tapahtuu seuraavaa: Suomalainen perhe on muuttanut vuodeksi Kanadaan. Perheeseen on syntynyt pikkusisko, joka vie ison osan äidin huomiosta päivisin. Aamuisin, kun isä lähtee töihin ja isoveli kouluun, perheen kolmevuotias laittaa kasettisoittimesta diskon raikaamaan ja jää eteisen peilin eteen tanssimaan ja laulamaan.

Sitä samaa hän tekee vielä tunteja myöhemmin, kun isä ja veli palaavat takaisin kotiin. Laulaja, lauluntekijä Anna Puu kertoo lapsuusmuistonsa selittääkseen elokuussa julkaistua viidettä albumiaan. Se on nimittäin ihan muuta kuin kitaraa soittavalta folk-laulajalta on totuttu kuulemaan.

– Uusin levyni toteuttaa lapsuuteni tyyppiä, joka kaipaa rytmiä, tanssia ja soundeja, jotka menevät jalan alle.

Nälkäinen sydän -albumi on Annan uralla eräänlainen uuden alku. Kun hän pitkän keikkatauon jälkeen nousi loppukesästä Helsingin Flow-festivaalin lavalle, moni vetäisi hämmentyneenä henkeään. Mihin katosi maanläheinen Anna Puu, ja kuka oli päästä varpaisiin paljetteihin pukeutunut diskomimmi?

Anna Puuta naurattaa. Ei ole syytä hätääntyä. Akustinen Anna on nyt vuorotteluvapaalla ja antaa tilaa lapsuuden unelmille. Tämä puoli hänestä onkin ollut piilossa jo liian pitkään.

TÄNÄÄN ANNA on pukeutunut päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen. Moni silmäkulma kostuu liikutuksesta ja ihastuksesta, kun hän saapuu studiolle yllään Katri Niskasen Pirkan kuvauksia varten suunnittelema, hattaramaisen vaaleanpunaisesta silkistä valmistettu mekko.

Anna Puu on Syöpäsäätiön järjestämän vuosittaisen Roosa nauha -keräyksen kampanjakasvo ja tämän vuoden Roosa nauhan suunnittelija. Hän on tehtävästä innoissaan.

Roosa nauha -keräys järjestetään tänä vuonna 16. kertaa. Kampanjan tunnetuin tuote on kolme euroa maksava nauha, jonka suunnittelija vaihtuu vuosittain. Aiempina vuosina nauhalle ovat antaneet ilmeen muun muassa Duudsonit, muusikko Michael Monroe ja pupukengistään tunnettu suunnittelija Minna Parikka.

Myös vaatesuunnittelija Katri Niskanen oli kampanjan kasvo kolme vuotta sitten. Tänä vuonna hän haluaa lahjoittaa Anna Puulle suunnittelemansa asun Roosa nauha -kampanjalle. Mekko huutokaupataan rintasyöpätutkimuksen hyväksi myöhemmin tänä vuonna.

"Oli kunnia saada suunnitella Roosa nauha ja päästä puhumaan tärkeästä asiasta."

– Rintasyöpä on koskettanut monia läheisiä ympärilläni. Naisena koen terveyden ja oman kehon vaalimisen erittäin tärkeäksi. Varsinkin äidiksi tulon jälkeen terveyden merkitys on korostunut, Katri Niskanen sanoo.

ROOSA NAUHA -ASU koostuu rusettimaisesta yläosasta ja näyttävästä helmasta. Puku on naisellinen ja moderni, ja siinä on samaa flirttiä ja elämän paloa kuin Annan katseessa, Katri Niskanen kuvailee. Anna Puun suunnittelemaa Roosa nauhaa koristaa kultainen salama, samanlainen kuin hänen rakkaan kitaransa olkahihnassa.

– Halusin nauhaan yksinkertaisen ja selvästi tunnistettavan kuvion. Salama kertoo meidän jokaisen sisällä olevasta voimasta ja myös siitä, millainen luonnonvoima voimme olla, kun päätämme yhdessä tehdä jotakin.

Keräyksellä tavoitellaan kahden miljoonan euron tuottoa syöpätutkimukseen ja syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemiseen. K-ryhmä on yksi keräyksen pääyhteistyökumppaneista, ja sen kaupoista löytyy monia Roosa nauha -tuotteita, joiden hinnasta osa luovutetaan kampanjan hyväksi.

Roosa nauha -keräyksin rahoitetun tutkimuksen ansiosta on onnistuttu löytämään hoitokeinoja vaikeasti hoidettavien rintasyöpien uusimista vastaan ja pidentämään levinnyttä rintasyöpää sairastavien elinaikaa. Meillä rintasyöpäpotilaista yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta.

Kampanjan teema on tänä vuonna ”Sinä & Minä, meissä on voimaa”. Ajatuksena on haastaa kaikki mukaan selättämään rintasyöpä: veljet ja siskot, kummit ja kaimat, hiihtäjät ja juoksijat. Me kaikki voimme auttaa.

ANNA ON SEURANNUT rintasyöpää lähipiirissään. Perhetuttava kävi hoidot läpi kolme kertaa.

– On älytöntä katsoa vierestä, miten hän aina vain jaksaa taistella. Siitä sisäisestä voimasta salamanauha kertoo.

Myös Annan lähisukulainen on sairastanut syövän. Hän kuuluu ikäpolveen, joka ei murehdi ääneen sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saamaansa hoitoa hän on kuitenkin kehunut moneen kertaan – sitä, miten hyvää huolta sairaalan henkilökunta on hänestä pitänyt.

Anna pitää terveydestään huolta säännöllisellä liikunnalla ja kieltäytymällä lihasta. Kasvissyönti on valinta paitsi oman terveyden, myös eläinten hyvinvoinnin ja maapallon kantokyvyn puolesta.

Anna on iloinen, että myös hänen toista luokkaa käyvä tyttärensä on hoksannut lihan välttämiseen ja kasvissyöntiin liittyvän eettisen valinnan ja innostunut siitä.

– Vaikka haluan kyllä selittää maailmaa lapselleni mahdollisimman objektiivisesti ja vailla arvolatauksia. Itse tietysti pidän omia mielipiteitäni parhaina, mutta lapsellani on oikeus tehdä omat johtopäätöksensä.

Perhe kokoontuu syömään yhdessä joka päivä.

– Vaikka lapsella onkin jo omia menoja ja kavereita, haluan nauttia yhteisestä ruokahetkestä.

Kiireisimpinäkin aikoina Anna yrittää pitää kiinni terveellisestä aamiaisesta ja kunnon unista. Ne auttavat sietämään muusikon epäsäännöllistä elämänrytmiä.

– Onneksi nukahdan helposti silloinkin, kun olen stressaantunut. Uni on minulle älyttömän tärkeää. Kun lapsi vauvana valvotti, olin jo viikon huonojen unien jälkeen hajoamispisteessä. Jos en syystä tai toisesta saisi nukuttua, muuttuisin nopeasti ihan eri ihmiseksi.

Viime vuosina Anna Puu on miettinyt paljon jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Suosio ja menestys ovat artistille ilon aihe, mutta jatkuva esillä oleminen, keikkalavojen kiertäminen ja uuden musiikin tekeminen myös vievät voimia.

Kun antaa jatkuvasti parastaan, voi yhtäkkiä huomata olevansa ihan tyhjä.

Edelliskeväänä Anna uupui ensimmäisen kerran. Takana oli melkein kaksi vuotta kestänyt kiertue, huippusuosittu Vain elämää -televisio-ohjelma keikkoineen ja tähtivalmentajan työ The Voice of Finland -kilpailussa. Samaan aikaan hän kirjoitti lauluja uudelle levylleen.

Uupumus oireili monin tavoin. Kotoa lähteminen oli vaikeaa. Tuntui siltä, että levähtämiselle ei ollut ikinä aikaa, ja aina joku oli vaatimassa jotakin. Pienetkin asiat tuntuivat maailmanlopulta. Itku oli herkässä.

– En saanut enää iloa asioista, jotka normaalisti tuntuivat hyvältä. En jaksanut edes vastata puhelimeen, kun äiti soitti. Se kertoo aika paljon.

ONNEKSI KEHO on viisas. Anna sai kovan flunssan, joka vei äänen ja pakotti perumaan keikat. Se tuntui kamalalta, mutta antoi aikaa kerätä voimia. Seuraavan kesän ja syksyn esiintymiset Anna jaksoi vetää täysillä.

Viime vuoden lopulla uupumus palasi. Kun muutaman viikon joululoman jälkeen olisi pitänyt palata kiertue-elämään ja levyttämään uutta albumia, Anna teki rajun ratkaisun ja perui kaikki keikkansa elokuista Flow-festivaalia lukuun ottamatta.

– Omasta puolestani en ollut huolissani, mutta bändini, teknikkojen ja yleisön suhteen tunsin olevani petturi. En kuitenkaan ollut valmis palaamaan keikoille. Levykin oli ihan kesken.

Tauon aikana Anna kirjoitti ja äänitti levyään ja rentoutui siirtolapuutarhamökillään kukkia kastellen ja rikkaruohoja nyhtäen. Nyt esiintyminen tuntuu hyvältä, ihan niin kuin uran alussa, mutta kokemuksen kera.

TASAN KYMMENEN VUOTTA sitten kauppatieteiden maisteri Anna Puusjärvi käveli Tamperetalon rappusia Idols-ohjelman koelauluihin ja sijoittui tosi-tv-kisassa lopulta toiseksi. Voiton vei Koop Arponen, Pete Parkkonen oli kolmas.

– Tuntuu hurjalta, että siitä on jo kymmenen vuotta. Yhtä aikaa ajattelen, että olen tehnyt tätä työtä ikuisuuden. Ja tavallaan olenkin, melkein kolmasosan elämästäni ja koko aikuisuuteni.

Matkan varrelle on mahtunut paljon ahaa-elämyksiä, erityisesti hänestä itsestään. On löytynyt uusia voimavaroja ja tunteita ja kokemus oman taiteilija-minän vahvistumisesta juuri sellaiseksi, jonka hän on toiveissaan kuvitellut.

Tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet rinnalla kaikki nämä vuodet. Anna tekee musiikkia saman bändin ja tiimin kanssa kuin uransa alussa. Erityisen tärkeitä ovat oma perhe ja ystävät. Vähintään kaksi kertaa vuodessa Anna tapaa eri puolille Suomea hajaantuneita lapsuudenystäviään, ja yhteyttä pidetään viesteillä päivittäin.

"Läheiseni ovat niitä, kenestä saan voimaa."

– Välillä tarvitsen myös aikaa olla yksin, mutta jo yhden sellaisen päivän jälkeen olen taas valmis puhumaan muille ihmisille.

Toinen voimanlähde Annalle on musiikki. Se on enemmän kuin työ, ihan kokonainen elämäntapa. Hän avaa radion usein jo aamulla ja kuuntelee autossa ajaessaan musiikkia kovaan ääneen.

– Musiikki värittää koko elämääni. Se nostaa esiin tunteita, joita juuri sillä hetkellä haluan tuntea ja väreilee jokaisessa solussani.

Vaikka uupumus pysäytti ja opetti, Anna tekee edelleen välillä liikaa töitä. Se on kääntöpuoli ammatissa, jota tekee intohimoisesti. Kesällä Anna piti yhdeksän päivää lomaa, mutta studiossa oleminen tuntui silti kevyeltä, kun lisäksi ei tarvinnut ehtiä kiertämään Suomea.

Loppuvuodesta on tulossa kiireinen, sillä keikkojen lisäksi Anna kuvaa uusia The Voice of Finland -jaksoja. Hän nauttii siitä, että saa olla auttamassa uusia muusikoita uransa alkuun.

Moni kilpailija vaikuttaa kameroiden eteen astuessaan valmiimmalta kuin kokelaat kymmenen vuotta sitten. Sosiaalisen median ansiosta he ovat tottuneita olemaan esillä, ja vaikuttavat itsevarmemmilta kuin edellisten sukupolvien nuoret.

– Rajaton itsevarmuus on kuitenkin vain pintaa. Tuskin koskaan tulee aikakautta, jolloin teini-ikäiset eivät olisi epävarmoja itsestään. Itsensä kyseenalaistaminen kuuluu siihen ikään. Minun tehtäväni on tsempata olemaan rohkeasti oma itsensä.

Tyttärensä kanssa Anna elää mukavaa vaihetta. Pikkulapsiaika on takana, kapinavuodet vasta edessä.

– Tykkään siitä, että kotimme ilmapiiri on avoin ja lapsen kavereita ramppaa meillä kylässä. Sillä tavalla pysyn kärryillä siitä, kenen kanssa lapseni viettää aikaansa ja millaisia leikkejä he leikkivät yhdessä.

ANNA TOIVOO, että hän onnistuu pitämään puheyhteyden tyttäreensä silloinkin, kun teini-ikä heiluttaa tunteita laidasta laitaan.

– Tavoitteenani on kasvattaa hänestä empaattinen ihminen, jonka moraalinen kompassi osoittaa oikeaan suuntaan.

Sen enempää Anna ei halua seuraavaa kymmentä vuotta ajatella. Hän hahmottelee tulevaisuuttaan korkeintaan hailakoin ääriviivoin.

– Ensi vuonna aion juhlistaa kymmentä vuottani taiteilijana. Neljän vuoden kuluttua täytän neljäkymmentä. En tiedä, mitä silloin tapahtuu, mutta se tuntuu maagiselta rajalta, jonka ylittäminen tuo mukanaan jotakin käänteentekevää. Elämästä ei koskaan tiedä. Siksi haluan vain varovasti fiilistellä tulevaa.