Linda Liukas: Tulevaisuuden tärkein taito on optimistinen asenne
Tulevaisuudessa tärkeintä ei ole koodaustaito vaan empatia ja optimistinen asenne, sanoo lastenkirjailija Linda Liukas. Hän kiertää puolet vuodesta maailmalla puhumassa teknologiasta ja kertoo nyt, miten meidän kannattaa suhtautua tietokoneisiin.
KUINKAHAN MONTA kertaa lastenkirjailija Linda Liukas ehtii matkustaa tänä vuonna maailman ympäri? Hän on palannut juuri puhujamatkalta Washingtonista, jonne lensi New Yorkista, jonne lensi Kaliforniasta, jonne oli saapunut Soulista. Välillä hän on piipahtanut kotonaan Helsingissä viimeistelemässä elokuun alussa ilmestyvää neljättä lastenkirjaansa.
Linda Liukkaan kiireestä on kiittäminen pientä punatukkaista tyttöä. Hän on Ruby, Liukkaan lastenkirjojen päähenkilö, joka on saavuttanut muutamassa vuodessa huiman suosion paitsi Pohjoismaissa, myös Yhdysvalloissa ja Aasian maissa, erityisesti Japanissa ja Koreassa.
Ensimmäisen version Rubystä Liukas piirsi yhdeksän vuotta sitten, kun hän opiskeli tietojenkäsittelytiedettä Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Hän alkoi hahmotella tyttöä aikansa kuluksi oppikirjan liepeisiin, kun ohjelmointikieli Rubystä kertova teksti tuntui liian vaikealta käsittää.
Rubystä tuli maailmanluokan megatähti kolme vuotta sitten, kun ensimmäinen Hello Ruby -kirja ilmestyi. Sen syntytarina on poikkeuksellinen: kirjan julkaisemisesta haaveillut Liukas ei lähettänyt käsikirjoitustaan kustantajalle, vaan haki projektilleen tukea joukkorahoitussivuston kautta.
Moni innostui ostamaan kirjan ennakkoon: Liukas sai kokoon 380 000 dollaria, siis ennen kuin ensimmäistäkään sivua kirjasta oli valmiina. Nyt Hello Ruby -kirjoja on käännetty 25 kielelle.
SEURAAVA HELLO RUBY -KIRJA vie lukijat tekoälyn ja koneoppimisen maailmaan. Liukas halusi selvittää, millaisia taitoja tarvitaan, jotta ihmisestä ja tietokoneesta tulee hyvä työpari. Vastaus on yllättävä.
— Tietokoneet muuttavat maailmaa ja ammatteja niin, että tulevaisuudessa ongelmanratkaisukyvyn lisäksi vaaditaan entistä enemmän esimerkiksi empatiaa. Siksi on tärkeää paitsi kannustaa tyttöjä koodaamaan, myös rohkaista poikia hakeutumaan aloille, joissa miehet ovat perinteisesti olleet vähemmistössä.
Liukas innostuu puhumaan tyttöjen ja poikien rooleista. Maailmalla kiertäessään hän on huomannut, millainen etuoikeus oli kasvaa pohjoismaisessa lastenkulttuurissa Pikku Myyn ja Ronja Ryövärintyttären kaltaisten vahvojen esikuvien keskellä.
Maailmalla Ruby-kirjojen tyttösankari on herättänyt ihmetystä ja ihastusta. Liukas sen sijaan ei ollut tullut edes ajatelleeksi, etteikö tyttö pärjäisi siinä missä poikakin.
Ja toisaalta, Astrid Lindgren loi jo vuosikymmeniä sitten herkät poikasankarit, sellaiset kuin Mio, poikani Mio -kirjan Jussi ja Veljeni Leijonamielen Kaarle.
Kun tietokoneiden ja keinoälyn rooli kasvaa, tarvitaan rajojen rikkomista: datatyttöjä ja tunteiden kanssa pärjääviä poikia.
— Yhä isompi osa maailman ongelmista on tavalla tai toisella kytköksissä teknologiaan, ja niitä ratkaisemaan tarvitaan radikaalisti monipuolisempi joukko ihmisiä kuin nyt. Koska käsitys omista kyvyistämme syntyy usein jo alle kouluikäisenä, tulevaisuuden ballerinojen ja biologien pitäisi nähdä teknologia yhtenä itseilmaisun ja ongelmanratkaisun muotona.
Hello Ruby -kirjasarjan ja verkko-sivuston kohderyhmänä ovat 4–10-vuotiaat lapset sekä opettajat, joille Ruby tarjoaa uuden lähestymistavan tietokoneiden maailmaan.
— Kun teknologiakasvatus syntyi, kukaan tuskin arvasi, miten iso osa meidän kaikkien elämää tietokoneista tulee. Ehkä siksi koodaamisesta on tähän saakka kerrottu yksiulotteisella tavalla, joka on vedonnut lähinnä niihin ihmisiin, jotka oppivat asioita lukemalla ja matemaattisesti hahmottamalla.
RUBY ON IHAN MUUTA, yhdenlainen versio kirjailija Liukasta itseään, luova ja fiksu heittäytyjä, jota kiinnostavat tietokoneet ja koodaaminen.
Linda Liukasta on ajanut lapsesta asti eteenpäin uteliaisuus – itseään kiinnostaviin asioihin hän voi uppoutua tunteja laskematta. Koodaamisesta hän innostui 13-vuotiaana ihastuttuaan Yhdysvaltojen varapresidentti Al Goreen niin, että halusi rakentaa tälle suomenkieliset kotisivut.
— Jälkeenpäin olen ajatellut, miten merkityksellistä oli se, että minua on aina kannustettu kotona. Olen saanut kokeilla ja heittäytyä asioihin päätä pahkaa, mutta minua ei ole koskaan jätetty selviytymään yksin.
Se harmittaa nyt aikuisena, että vaikka Liukas teki koulussa laajoja esitelmiä, hän koki painetta menestyä myös kokeissa ja saada todistukseen rivin hyviä arvosanoja. Jälkeenpäin hän on ajatellut, että ei olisi kannattanut.
"Lapsena olisi pitänyt ottaa enemmän riskejä."
— Lukea vaikka pitkä matikka senkin uhalla, että saa todistukseen kutosen, eikä napsia ysejä lyhyestä matematiikasta.
Sitä hän toivoisi omille lapsilleenkin, jos niitä joskus saa. Että nämä seuraisivat intohimoaan sen sijaan, että yrittävät olla tasaisen kiinnostuneita vähän kaikesta.
— Isompi riski kuin se, että jokin menee pieleen on se, että mitään ei tapahdu. Että kaikki on keskisävyistä ja keskiturvallista. Että ei kehity. Siihen verrattuna eteenpäin kaatuminen on vain hyvä asia.
Vaikka ei sekään aina helppoa ole. Liukas on opiskellut muun muassa talousmaantiedettä, markkinointia, visuaalista journalismia ja konetekniikkaa. Kympin tytölle oli järkytys huomata, että opiskelu yliopistossa ja kauppakorkeakoulussa ei sujunut. Jälkiviisaana voi sanoa, että harhailusta opinalasta toiseen oli hyötyä. Matkan varrella kerätty tieto ja oman intohimon etsiminen kannattelevat tässä hetkessä.
— Toisaalta meillä on fatalistinen taipumus kertoa tarinaa, että tottakai minusta piti tulla juuri tällainen. Oikeasti minusta olisi voinut tulla vaikka mitä muutakin.
Liukkaasta on lohdullista ajatella, että koskaan ei ole liian myöhäistä tarkastella valintojaan ja muuttaa suuntaa.
— Jos elämä olisi ollut niin lineaarista kuin 19-vuotiaana luulin, en tekisi läheskään niin hauskoja asioita kuin tänä päivänä teen.
PERHEENÄIDEILLE JA -ISILLE Liukkaalla on muutama vinkki. Lapset kasvavat tietokoneiden ympäröiminä, ja yhä suurempi osa lapsuuteen liittyvistä asioista kulkee valokaapeleissa merenpohjassa. Se, mitä tapahtuu netissä, voi olla yhtä todellista kuin se, mitä tapahtuu koulun pihalla. Siksi vanhempien pitää kiinnostua peleistä, chateista ja lastensa netinkäytöstä.
— Edustan sukupolvea kahden maailman välillä. Minä muistan vielä ajan ennen internetiä, mutta seuraavalla sukupolvella ei ole kokemusta offline-lapsuudesta.
Nykylapset kasvavat maailmaan, jossa todellisuuden päällä on lähes aina jonkinlainen dataulottuvuus.
Esimerkiksi kaupungissa liikkuessaan he hahmottavat ympäristöään paitsi katsomalla, myös internetin kautta. Mobiilisovellukset kertovat sijainnin kartalla, lähimmän jäätelökioskin, missä kaverit liikkuvat ja paljon muuta.
Muutoksen ja kehityksen vauhti on hurja ja kiihtyy edelleen. Se, mikä tänään edustaa huipputeknologiaa, voi pian olla jo yhtä vanhanaikaista kuin polttomoottori.
— Siksi tärkein taito lapselle ei ole kuvankäsittelyohjelman käyttö tai koodikielen hallinta, vaan utelias ja optimistinen asenne. Seuraavan sukupolven on menestyäkseen oltava teknologian suhteen peloton.
Liukas sanoo olleensa pikkuvanha lapsi, joka rakasti lukemista. Hän nimesi nukkensa Pipiksi Charles Dickensin Loistava tulevaisuus -kirjan mukaan ja matki Roald Dahlin Matilda-kirjojen lukulistoja.
Vieläkin Tove Janssonin Kesäkirjan saaristolaislapsuus, herkkyys ja mielikuvitus tuntuvat erityisen tärkeiltä.
— Optimistina ajattelen, että ihmiskunta menee koko ajan eteenpäin ja uusi sukupolvi voi aina keskimäärin paremmin kuin edellinen. En tykkää vastakkainasettelusta ja oman lapsuuden nostalgisoinnista. Kyllä nykylapsikin voi hiihtää kouluun ja rakentaa majan metsään. Sen lisäksi hän voi opetella meikkaamista YouTubesta ja tarkistaa minkä tahansa asian Wikipediasta omalla kännykällään.
KEVÄÄLLÄ LIUKAS VOITTI Dubain maailmannäyttelyä järjestävältä organisaatiolta sadan tuhannen dollarin apurahan, joka mahdollistaa videoihin perustuvan opetusmateriaalin kehittämisen ja Rubyn lähettämisen uusille markkinoille.
Liukas on palkinnosta innoissaan, sillä nyt Ruby pääsee hyppäämään kuvakirjoista kokonaan uuteen ulottuvuuteen.
Viime vuosina Liukas on kiertänyt lähes puolet vuodesta maailmalla. Internetin ansiosta hänellä on kansainvälinen ura, joka olisi ollut lähes mahdoton luoda vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten.
Liukas arvelee, että Rubyn suosion taustalla ovat ainakin osittain maailmanlaajuiset megatrendit, joihin Hello Ruby vastaa. Se ei ole pelkkä kirjasarja tai nettisovellus. Se ei ole vain lastenkirja, vaan kokonaan uusi ajattelutapa ja opetusmenetelmä.
Paljosta on kiittäminen myös Liukkaan helposti lähestyttävää persoonaa. Kun hän puhuu teknologiasta, hän käyttää sanoja humaani, hauska ja veikeä. Se sopii hyvin aikaan, jossa pelkkä työn jälki ei riitä menestykseen. Tarvitaan myös tarina ja tarinalle kertoja.
"Oman erityisen alan löytäminen ja siitä innostuminen avaavat mahdollisuuksia vaikka mihin."
Muutaman kerran Liukas on joutunut nipistämään itseään varmistaakseen, että kaikki tämä todella tapahtuu hänelle. Niin kuin silloin, kun hän vieraili Googlella kertomassa kirjastaan ja lasten ohjelmointikielen kehittäjät sanoivat olevansa Rubyn faneja.
Ja silloin, kun hän piti hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Cernissä sadoille fyysikoille luennon siitä, miten ohjelmointi ja leikki liittyvät toisiinsa.
Menestys ja Yhdysvalloissa vietetty aika ovat antaneet rohkeutta unelmoida isosti. Teknologian, taiteen ja koulutuksen leikkauspisteessä on ammennettavaa vielä pitkäksi aikaa. Liukas haaveilee taidenäyttelystä, jossa voisi esimerkiksi ryömiä tietokoneen sisään.
Hän haluaa myös rakentaa opetusfilosofian, jopa oman koulun, joka valmistaa lapsia elämään rinnakkain tietokoneiden ja tekoälyn kanssa.
Tärkeintä on päästä pois lokeroista ja nähdä maailma ratkaisujen, ei ongelmien, kautta.
— Rakastan koodauksen perusajatusta siitä, että isotkin ongelmat ovat vain nippu pienempiä, helpommin ratkaistavia pulmia.
