Mistä sinun sähkösi tulee?
Muutokset pakottavat meidät ajattelemaan asioita, joita aiemmin tuli pidettyä itsestäänselvyyksinä, toteaa Martti Forss pääkirjoituksessaan.
SATA VUOTTA SITTEN energiaa tuotettiin paljon paikallisesti. Oli tuulimyllyt, joilla jauhettiin viljat ja vesivoimalat, jotka toivat sähköä lähialueille.
Nyt suomalaiset ovat hanakasti hankkimassa lämpöpumppuja ja aurinkopaneeleita. Tästä voi päätellä, että aika moni kaipaa takaisin kohti nykyistä paikallisempaa ja omavaraisempaa energiantuotantoa. Sähkön hinnan nousu hirvittää ja samalla pakottaa tekemään isoja muutoksia nopeammin kuin olisimme aiemmin uskoneet mahdolliseksi.
Siirtymä vihreisiin energiantuotannon muotoihin vauhdittuu reippaasti. Samalla muutokset pakottavat meidät ajattelemaan monia asioita, joita aiemmin tuli pidettyä itsestäänselvyyksinä.
Parina viime vuonna olemme palanneet monella tavalla perusasioiden äärelle. Monet itsestäänselvyydet, kuten pistorasiasta tuleva sähkö, ovat palanneet keskusteluihin aivan uudella tavalla, huoltovarmuuden näkökulmasta.
Itse työskentelen K-ryhmään kuuluvassa teknisessä tukkukaupassa Onnisella. Olemme se paikka, josta yritykset ostavat tarvikkeita paitsi rakentamiseen ja saneeraukseen myös tuotteita, jotka edistävät vihreää siirtymää: maa- ja ilmalämpöpumppuja, aurinkopaneeleita sekä sähkö-autojen latureita – ja satojatuhansia muita asioita, joita yhteiskunta tarvitsee toimiakseen; niitä vain tulee harvemmin ajatelleeksi.
Ei ole vain huono asia, että joudumme miettimään perusasioita. Kun keskustelua käydään sähköntuotannon perusteista, ihmiset seuraavat sähkönkulutustaan ja yhä useampi tuottaa osan energiastaan, kaikkien ymmärrys kasvaa. Tämän talven jälkeen osaamme arvostaa aivan eri tavalla sitä, että pistorasiasta tulee sähköä.
KUKA HÄN ON
Martti Forss, K-ryhmään kuuluvan Onnisen toimitusjohtaja ja innokas postimerkkiharrastaja.
TOIVE PIRKAN LUKIJOILLE
Säästän itse sähköä ennen kaikkea torjuakseni sähkökatkoja. Olethan mukana talkoissa?
OMA TEESINI
Suomen pitää pystyä turvaamaan oma sähköntuotantonsa.
Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 11/2022