Suomi-ruoasta vientivaltti – miten se onnistuisi?

Entä jos suomalaisesta ruoasta tulisi seuraava Nokia? Vientimarkkinoiden yllättäjä, johon voisimme törmätä ulkomailla ruokakaupassa, ja josta puhuttaisiin yhtä kiihkeästi kuin kännyköistä aikanaan.

– Meillä on kaikki mahdollisuudet kasvattaa suomalaisten elintarvikkeiden vientiä, mutta se vaatii ajattelun muutosta ja käytännön toimia kaikilta ruoka-alan toimijoilta, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.

Ruoan tuonti Suomeen on kolminkertaistunut parinkymmenen viime vuoden aikana, ja meille tuodaan syötävää ja juotavaa vuosittain jo viiden miljardin euron edestä. Samanaikaisesti Suomesta viedään ruokatuotteita maailmalle selvästi vähemmän, kahdella miljardilla.

Muihin Euroopan maihin verrattuna olemme ruokaviennissä selkeästi takamatkalla. Tanskalle elintarvikkeiden kauppa toi vuonna 2022 noin 21 miljardia euroa, ja Ruotsikin ylsi noin 9 miljardiin. Suomea pienemmässä Irlannissa ruoan viennin arvo oli lähes 17 miljardia euroa.

KAURASTA TULI MYYNTIVALTTI

Tällä hetkellä Suomesta viedään eniten maitojalosteita, alkoholia, sianlihaa, makeisia, mylly- ja viljatuotteita sekä terveysvaikutteisia elintarvikkeita.

– Suomalaista ruokaa pidetään puhtaana ja turvallisena, sillä hygieniatasomme on korkea ja esimerkiksi lihatuotteet antibioottivapaita, sanoo Jansik.

Ruokaviennin kasvattamisesta hyötyvät kaikki suomalaiset: se tuo paitsi lisää rahaa alkutuottajille, elintarviketeollisuudelle ja valtion kassaan, se myös parantaa työllisyyttä. Työ- ja elinkeinoministeriöön kuuluva Business Finland -vientiorganisaatio on laskenut, että yksi työpaikka elintarviketeollisuudessa tuottaa Suomelle yli kolme muuta työpaikkaa.

Jansikin mukaan osasyy heikkoon ulko- maankauppaan voi juontaa juurensa jo jälleenrakennusvuosista, jolloin omavaraisuutta pidettiin Suomessa tärkeänä arvona. Nyt ymmärretään paremmin, että omavaraisuus ja vienti eivät sulje toisiaan pois, vaan Suomi tarvitsee vahvasti myös vientiä.

– Meillä on taipumus keskittyä liikaa kotimaan markkinaan, jossa raja tulee äkkiä vastaan. Jos elintarvikealan yritykset haluavat kasvaa, ne kehittävät tuotteitaan sopivaksi myös vientiä varten ja lähtevät alusta saakka rakentamaan yhteyksiä ulkomaille.

Jansikin mukaan Suomessa pitäisi keskittyä raaka-aineiden tai puolivalmisteiden sijasta pidemmälle jalostettujen tuotteiden vientiin.

Erikoistumalla on helpompi saada kilpailuetua ja myynnistä isommat katteet. Esimerkiksi hän nostaa hiutaleet, myslit, kasvipohjaiset juomat ja ruoat sekä luomu- ja erikoisruokavaliotuotteet.

– Kaura on yksi myyntivalteistamme. Nyt myllyt ja kasviproteiinituotteiden valmistajat ovatkin lähteneet kehittämään tuotantoaan, jotta ne pystyvät valmistamaan tuotteita nimenomaan vientiin.

”Aamulla yhteys Japaniin, illalla Amerikkaan”

TIMO NISULA, KOUVOLAN LAKRITSI

”KUN OSTIMME Kouvolan lakritsin 15 vuotta sitten, siitä puhuttiin Suomen parhaana lakuna. Totesin, että kyllä se on maailman paras. Asenne onkin tärkein. Olen sanonut aina, että maailmassa ei ole yhtäkään lakutuotetta, jonka rinnalla meidän pitäisi hävetä.

Tällä hetkellä jo 20–25 prosenttia tuotteistamme menee vientiin, esimerkiksi Ruotsiin, Saksaan, Italiaan, Englantiin ja Kanadaan. Kun saimme pandemia-aikana Business Finlandilta koronatukea, käytimme sen Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoiden kartoittamiseen. Se tuottaa nyt hedelmää: aamuisin teemme myyntityötä japanilaisten kanssa ja iltaisin amerikkalaisten.

OLEELLISTA ON ollut löytää jokaisesta kohdemaasta oikeat kontaktihenkilöt. Ei vientiä lähdetä sillä avaamaan, että minä lennän täältä seisomaan Manhattanille.

Kulttuurierot kannattaa myös huomioida. Kun teimme koomikko André Wickströmin kanssa mainosvideon ja näytimme sen saksalaisille, he pitivät sitä niin hauskana, että mainos päätyi televisioon. Japanilaisten mielestä sama video oli surkea.

VIENTIÄ KEHITTÄÄKSEEN on oltava valmis investoimaan. Viime vuonna valmistimme lakritsia jo 850 000 kiloa. Se on 30 prosenttia enemmän kuin aloittaessamme. Lakun määrän kasvuun vastasimme avaamalla juuri Kouvolassa uuden tehtaan.”

”Elintarvikkeita on vaikea myydä Teamsissa”

MARIA JALKANEN, FOODIN

”TUOTTEEMME OVAT luontaisesti gluteenittomia ja niistä 97 prosenttia on vegaanisia. Huomasimme muutama vuosi sitten, että varsinkin kollageeniproteiinipatukkamme kiinnostavat maailmalla. Niitä vastaavia ei ole kellään. Puhtaat ja aidot raaka-aineet, kollageeni proteiinin lähteenä ja rouheus tekevät patukoista uniikit. Käytämme tuotteissamme kotimaisia marjoja ja pyrimme yhä lisäämään kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.

FOODININ TUOTEVALIKOIMAA on rakennettu kymmenen vuotta, ja tästä on jo muutama vuosi aikaa, kun teimme erästä ulkomaan avausta varten käännöstä Piparkakku-raakasuklaalevyymme. Käännösohjelma korjasi muskottipähkinä-sanan nutmeg naudalihaksi nötkött. Virhe huomattiin vasta, kun kääre oli viittä vaille painokoneessa. Tehdessä oppii koko ajan, ja liikevaihtomme on kasvanut yli 11 miljoonaan euroon. Nyt työllistämme 70 ihmistä.

Viennin kannalta oleellista on kasvattaa tuotemäärää: investoimme juuri uuteen tehdaslinjaan Vaajakoskella. Sen ansiosta pystymme valmistamaan Suomessa jopa sata miljoonaa välipalapatukkaa vuodessa.

PANOSTAMME PALJON somekanaviin ja nettisivuihimme, mutta tärkeintä on kohdata ihmiset oikeasti. Elintarvikkeita on vaikea myydä Teams-palaverien kautta. Kontakteja on tullut myös ulkomaisten kumppaniemme kautta. Srilankalainen kumppanimme oli vinkannut meistä australialaiselle ystävälleen, joka otti yhteyttä, ja näin meiltä lähti kontillinen suklaakuorrutteisia patukoita Australiaan.”

”Nimikin voi mennä vaihtoon ulkomailla”

TIMO KESKI-KASARI, JUUSTOPORTTI

”MEITÄ SUOMALAISIA vaivaa helposti mukavuudenhalu: kun yritys on päässyt kotimaanmarkkinoilla tiettyyn pisteeseen, se jää niille sijoilleen. Minusta suurimman riskin ottavat ne, jotka eivät uskalla ottaa riskiä. Viennissä on usein kyse ihmisten kohtaamisesta ja sen hyväksymisestä, että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut.

ME LÄHDIMME testaamaan viennin mahdollisuuksia varovasti 2000-luvun alussa. Se oli hiukan kuin korkeushyppyä ilman ponnistusta: saimme messuilta ja kilpailuista hyvää palautetta mutta emme panostaneet vientimarkkinoihin tosissaan.

Viitisen vuotta sitten palkkasimme vientipäällikön ja aloimme kartoittaa kohdemaiden markkinoita. Lanseerasimme Friendly Viking’s -brändin – nimi on ulkomailla huomattavasti helpompi lausua kuin Juustoportti.

VIENTIIN EI kannata välttämättä lähteä samoilla tuotteilla, jotka menevät kaupaksi kotimaassa. Me myymme ulkomaille sekä maito- että kasvipohjaisia tuotteita, kuten kaurajuomia ja -välipaloja. Niitä menee jo Benelux-maihin, Englantiin, Viroon, Saksaan ja Espanjaan.

Suomen syrjäisen sijainnin vuoksi ostajat eivät tilaa meiltä ruokatuotteita, joita on saatavissa lähempääkin. Siksi erikoistuminen kannattaa.”

Luotetaan omiin tuotteisiin

Ravintoloitsija ja keittiömestari Henri Alén on puhunut ruokaviennin puolesta jo pitkään. Hänen mielestään Suomi kaipaisi ruokaviennin edistämiseen keskittyneen ja hyvin verkostoituneen johtohahmon, joka tuntisi koko ruokaketjun alkutuotannosta kuluttajiin saakka.

– Tanska on hyvä esimerkki. He ovat brändänneet itsensä huippuravintoloiden ja ruokamatkailun kärkimaana, vaikka possunliha on siellä suurimpia ruokavientituotteita. Mielikuvilla on kuitenkin valtava merkitys myynnissä ja markkinoinnissa.

Alén muistuttaa, että ruokavienti on laaja kokonaisuus, joka edellyttää myös ravintola- ja matkailusektoriin panostamista.

Hän uskoo, että Suomella on kaikki edellytykset kasvattaa ruokavientiä reilusti seuraavien 5–10 vuoden aikana.

– Meidän on uskottava ja luotettava omiin tuotteisiin ja tekemiseen. Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 04/2023