Kirsti Paakkanen: tiikeriemo & legenda

Keski-Suomessa, Saarijärven Lannevedellä on pian koulun kuusijuhla. Eletään loppuvuotta 1937 ja Kirsti Paakkanen on 8-vuotias. Hän on kertonut koulukavereilleen saavansa uuden mekon juhliin.

– Mitään uutta mekkoa ei ollut. Kuusijuhlaa edeltävänä iltana sanoin äidille, etten voi mennä juhliin lainkaan, vaikka tykkäsin kovasti esiintyä ja tanssia. Äiti arvasi, että jotain on pielessä. Lopulta tunnustin kehuskelleeni uudella mekolla.

Äiti tarttui toimeen, käänsi talvitakkinsa nurinpäin ja ompeli yön aikana ainoasta talvitakistaan nuorimmalle tyttärelleen juhlamekon.

– Mekossa oli pitsistä mansetit ja kaulus, ja alaosaan kirjailtu koira, joka sai meidän kakluunin luukun ketjun kaulaansa. Se on minulle edelleen maailman kaunein mekko, Kirsti Paakkanen sanoo.

Luottamus omaan itseen kantaa pitkälle.

Espoon Westendissä merenrannalla sijaitsevan talon lattia ja seinät ovat valkoista marmoria. Aurinko paistaa valtavista ikkunoista minimalistiseen olohuoneeseen. Flyygelin päällä on kaksi kunniatohtorin hattua, Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan komentajamerkki ja Norjan valtion antama tunnustus. Yrittäjäneuvos Kirsti Paakkanen on nostanut ne esiin tuttavan kehotuksesta. Marimekon pelastajaksi profiloitunut Paakkanen ottaa kehut vastaan pienen hymyn kera, mutta keskittyy jo seuraavaan asiaan.

– Olen aina luottanut siihen, että selviän, hän sanoo.

Siihen hän luotti silloinkin, kun osti konkurssin partaalle ajautuneen Marimekon vuonna 1991.

– Kukaan ei sanonut, että teit hyvät kaupat.

Paakkaselle tarjottiin myös Marimekon toimitusjohtajan paikkaa, mutta ”työ vuorineuvosten valvovien silmien alla” ei kiinnostanut häntä. Vasta kun Marimekko tuli myyntiin, oli hänen vuoronsa.

Yrityksen perustaminen oli myös protesti.

Mutta ei Paakkasen ura suinkaan alkanut Marimekosta. Hän oli perustanut Womenan, naisten mainostoimiston vuonna 1969, ja myynyt menestyneen ja palkitun toimistonsa amerikkalaiselle mainostoimistolle McCannille parikymmentä vuotta myöhemmin. Ennen Womenaa Paakkanen oli ollut töissä muun muassa mainostoimistossa naisvaltaisella osastolla copywriterina.

– Vuonna 1969 naisia ei arvostettu bisnesmaailmassa.

Womenan perustaminen oli pieni protesti: meillä naisillakin on aivot, Kirsti Paakkanen kertoo. Hän kieltäytyy ottamasta harteilleen naisasianaisen viittaa ja vannoo tasa-arvon nimiin.

– On tärkeää, että hyvän työn tekijöitä arvostetaan, olivatpa he naisia tai miehiä. Jo ennen Womenaa näin, miten hyviä työntekijöitä naiset ovat, joten oli luontevaa palkata heitä omaan toimistoon.

Kirsti Paakkasen äiti, Helmi Poikonen, liittyy myös Womenan perustamiseen.

– Laitan ison osan elämäni onnistumisista äitini tiliin. Hän on ollut mukana päätöksissäni ja valinnoissani. Kun olin perustamassa Womenaa, kysyin äidiltä hänen mielipidettään. Maalaisäitini kannusti rohkeasti perustamaan yrityksen ja sanoi: ”Sinua ei ole luotu epäonnistumaan.”

Maailman kaunein sana on työ.

Johtajana Kirsti Paakkanen tunnetaan tunnejohtamisestaan, siitä, että yrityksen tärkein voimavara ovat sen työntekijät ja heidän hyvinvointinsa. Hänen mukaansa tunnejohtajan täytyy osata kiittää työntekijöitään ja antaa heille tunnustusta.

– Yhteiskuntavelvoitteiden lisäksi yrittäjä on vastuussa henkilökunnastaan. Se vastuu säteilee heidän kotiinsa, perheeseensä ja hyvinvointiinsa asti. Tuo sama vastuu siirtyy viime kädessä yrityksen tuotemaailman kautta myös kuluttajien hyvinvointiin.

Kirsti Paakkaselle maailman kaunein sana on työ. Sen hän sanoi myös ranskanopettajalleen, kun tankkasi ranskan ’travail’-sanaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Intuitio kehotti ostamaan Marimekon.

Kirsti Paakkasen mielestä tunnejohtaminen on naiselle luontaista. Nainen ajattelee usein ensin tunteella. Tämä kaikki liittyy myös intuitioon, oman sisäisen äänensä kuuntelemiseen, joka on tyypillistä Paakkasta. Juuri tuo intuitio kehotti perustamaan mainostoimiston ja ostamaan Marimekon.

– Viime kädessä juuri yrittäjän on pidettävä huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista, oltava se tiikeriemo pitämässä työntekijöiden puolta. Tavoitteena täytyy aina olla ihmisten onnellisuus työpaikallaan sekä avoimuus niin, että kaikesta voidaan puhua työpaikalla. Jokaisen työntekijän on tunnettava olevansa tärkeä osa yritystä, osa kokonaisuutta, kertoo Marimekko-aikoina henkilöstöään puolustavaksi tiikeriemoksi kutsuttu Paakkanen.

Kun Marimekon huimaa tulosnousua ihmeteltiin kansainvälisessä kasvuyrittäjäkilpailussa, amerikkalainen talousjohtaja pohti, mahdettiinko koko yrityksen henkilökunta vaihtaa Paakkasen astuttua yrityksen johtoon.
– Sanoin vahvasti, että yhtään ihmistä ei vaihdettu. Vain minut.

Korkkarit jäivät 80-vuotiaana.

Kuluttajatuotteet ovat tänä keväänä jälleen Paakkasen pöydällä. 1970-luvulla suurta suosiota nauttinut Hellä Mietonen -hiustenhoitotuoteperhe lanseerataan uudelleen markkinoille tänä keväänä. Tuotteen yksinmyynnistä vastaavat K-ruokakaupat.

Womena-mainostoimiston designia oleva Hellä Mietonen -shampoopullo on päätynyt myös New Yorkin Taideteollisen museon kokoelmiin. Kauppojen hyllyillä on edelleen toinenkin Paakkasen toimistosta lähtenyt tuote: Erittäin Hieno Suomalainen Sampoo. Sen puhtaan sininen väri innoitti pakkaamaan Nokian menestyspuhelimet samanvärisiin pakkauksiin.

– Koen toimimissani yrityksissä tehdyt tuotteet kyllä hengentuotteiksi, mutta kaikki on tehty yhdessä tiimityönä ennen kuin tuotteet päätyvät kuluttajien saataville. Tavoitteeni on aina ollut, että tuotteet kestäisivät pitkään markkinoilla.

Kirsti Paakkanen myi vahvasti kansainvälistyneen ja tuloksensa moninkertaisesti tuplanneen pörssiyhtiö Marimekon vuonna 2000.

– Lopetin työt 80-vuotiaana ja samalla jätin korkokengillä kävelemisen, Paakkanen naurahtaa ja laittaa tottuneesti korkkarit jalkaansa. Tällä kertaa tosin vain tämän haastattelun kuvausta varten.

Kun kaikkea ei saa helposti, täytyy kehittää itseään.

Konkurssikypsän, kansallisaarteeksi mielletyn yrityksen ostamiseen tarvitaan rohkeutta ja itseluottamusta. Yhdeksi salaisuudekseen Paakkanen kertoo uteliaisuuden elämää kohtaan.

– Kun ei ole syntynyt runsauden ääreen, on täytynyt kehittää itseään ja kykyjään. Kauneuden tajuni olen perinyt äidiltäni, joka oli hyvin luova ja kekseliäs ja myös lahjakas toteuttamaan asioita, Kirsti Paakkanen kertoo.

Myös oikean ja väärän erottaminen sekä lähimmäisen kunnioittaminen kumpuavat kotona saaduista opeista. Tämän päivän Suomea Paakkanen kehuu valistuneeksi ja sivistyneeksi, ehyeksi kansakunnaksi, vaikka luokkatietoisuus yhä elääkin. Ihmisten samanarvoisuus, se, että yhteiskunnan heikompia ei halveksuta, on hänelle tärkeää.

– Olen ylpeä tästä maasta, ja suuressa rakkauden velassa Suomelle, koska olen saanut köyhän lapsena menestyä. Minun ei ole koskaan tarvinnut tuntea alemmuutta siksi, että perheeni oli köyhä.

Hän vertaa Suomea hänelle tärkeään Ranskaan, jossa hän viettää paljon aikaa Nizzan talossaan. Paakkanen kertoo tuntevansa sukulaisuutta Ranskaan. Asiassa on sen verran perääkin, että Paakkasen isoäiti neljä polvea aikaisemmin oli ranskalainen.

– Ranskassa on yhä käytössä shekkivihot, kun taas meillä eletään kehityksen kärjessä monella mittarilla. Molemmissa maissa annetaan ihmiselle vapaus olla, kuten on. Minun kaltaiselleni yksityisyyttä kaipaavalle ja omaa elämäänsä elävälle se sopii hyvin.

Onnellisuuden salaisuus on kiitollisuus.

Kirsti Paakkanen loukkaantui reilu vuosi sitten kaatuessaan huonosti merkityllä katutyömaalla. Rollaattori on nyt jo lähes tarpeeton, ja henkilökohtainen kuntovalmentaja on kehunut ahkeraa ja työteliästä asiakastaan sanomalla, että tällä on varmasti Espoon vahvimmat jalat.

Ja jalkoja tarvitaan, koska Paakkanen työskentelee yhä. Omien sanojensa mukaan ”ei paljoa, ihan vähäsen”. Sitten hän näyttää äskettäin tekemäänsä visuaalista ilmettä ja tekstiä vanhan asiakkaansa tuotteisiin.

– Onnellisuuteni salaisuus on kiitollisuus. Olen todella nauttinut siitä, mitä tein Marimekolla tai Womenassa tai jo paljon ennen niitä sekä nyt. Toivon, että jokainen ihminen löytää samalla tavalla oman alansa.

Halu ja rohkeus erottua.

Kirsti Paakkasen ensimmäinen työpaikka mainosalalla ei ollut itsestäänselvyys. Paikka heltisi kymmenien ja kymmenien muiden samaa paikkaa hakeneiden joukosta, kun nuori Paakkanen ilmoitti Mainos-Kunnaksen työhaastattelussa, että hänelle ei tarvitse maksaa palkkaa ennen kuin hän on sen arvoinen.

– Työnantajani sanoikin jälkeenpäin, että se erotti minut muista hakijoista, ja jäin mieleen.

Nykynuoria Paakkanen ihailee yli kaiken. Hieman hymyillen hän kertoo ”mentoroivansa” lähikauppansa K-Market Sorsakiven kauppiasta Krista Sorsakiveä, joka jatkaa suvun kauppaa kolmannessa polvessa.

Omiksi esikuvikseen Paakkanen nostaa äidin lisäksi kansakouluopettajansa Taavi Sillantauksen Saarijärveltä. Luokkatietoinen maalaispaikkakunta jakoi ihmiset köyhiin ja rikkaisiin, mutta opettaja Sillantaus ei rajoja tunnustanut. Hän opetti oppilaitaan näkemään taidetta ja luontoa lasten taustaan katsomatta.

– Tämän päivän suomalaisnuoret ja nuoremmat ihmiset ylipäätään ovat hyvin sivistyneitä, tietorikkaita ja kielitaitoisia. Heissä on hyvä tulevaisuus. Mutta itsenäistyminen ja oman tien omaehtoinen löytäminen on hyvä aloittaa nuorempana.

Arvostus omia juuria kohtaan.

Kirsti Paakkanen lähti 16-vuotiaana Saarijärveltä linja-autolla Helsinkiin. Lähdön hetkeen liittyy suuria tunteita, kun Paakkasen uskovainen äiti raaputti kalaveitsellä pois tyttärensä punaisen kynsilakan itkien koko ajan.

– Äiti myös pyysi, että en koskisi alkoholiin. Sen lupauksen olen pitänyt, enkä ole edes kunnolla maistanut alkoholia.

Vanhempiensa iltatähdeksi syntynyt Paakkanen arvostaa suuresti perhettään ja juuriaan Saarijärven Lannevedellä. Hänellä on 102-vuotias sisko, jota hän yhä näkee säännöllisesti. Paakkasen vanhinkin sisko eli pitkään.

– Saarijärvellä puheilleni tuli kerran siististi pukeutunut nuori mies, joka kertoi, että näytän kovin tutulta ja mietti olimmeko tavanneet joskus aikaisemmin. Naapurintyttö tunnistetaan heti.

Äidin merkitys ja kiitollisuuden velka.

Palataan takaisin joulukuuhun 1937. Kirsti Paakkasen äidin uhraus ainoan talvitakkinsa suhteen ei unohdu tytön mielestä. Kuluu vuosia, itse asiassa yli kolme vuosikymmentä. Paakkasen äiti on Haminassa viettämässä joulua perheen vanhimman tyttären luona. Paakkanen tekee yllätysvisiitin siskonsa luokse ja ojentaa äidilleen ison paketin. Paketista löytyy upea talvitakki, minkinpalaturkki, ja siihen sopiva hattu ja käsineet.

– Äiti tiesi heti, miksi sai lahjani ja kiitti minua sanoen, että oli saanut elämänsä parhaan lahjan. Sellaisia ovat äidit.