Ruutuaika minimiin ja lasten liikunta ykköseksi!

Viidesluokkalainen Noel tiesi jo kolmivuotiaana, ettei tykkää jalkapallosta. Hän jopa kieltäytyi lähtemästä isänsä kanssa seuraamaan isoveljiensä Jooan ja Milon jalkapallotreenejä, sillä pelkäsi joutuvansa itsekin nurmelle.

– Vasta kun vakuuttelin Noelille, ettei hänen tarvitse pelata futista, hän suostui mukaan, kertoo poikien isä Tommi Knaapinen nauraen. Pallon perässä juoksemisen sijaan Noel halusi tanssia ja aloitti jo päiväkoti-ikäisenä nykytanssitunnit.

– Tanssissa on aina kiinnostanut kaikki ne liikkeet ja rytmit. Ja esiintymisestä tykkään! Noel kertoo innoissaan.

Lapsena opittu liikunnallisuus kannustaa tutkitusti urheilemaan myöhemminkin. UKK-instituutin mukaan aktiivinen liikunta edistää kasvavan lapsen ajattelun ja muistin kehitystä, auttaa hahmottamaan omaa kehoa ja ympäristöä sekä tukee sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa.

Monissa perheissä on kuitenkin haasteita saada lapsia liikkumaan riittävästi. Viides- ja kahdeksasluokkalaisille tehtävistä Move-mittauksista kävi vuonna 2022 ilmi, että neljällä oppilaalla kymmenestä oli puutteellinen fyysinen toimintakyky, joka vaikeutti arjessa jaksamista. Samalla lasten ruutuaika on lisääntynyt viime vuosina, mikä selvisi Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa.

Knaapisilla on uskottu siihen, että kun lapsen antaa kokeilla eri harrastuksia ja valita lajin itse, hän myös todennäköisemmin jatkaa liikkumista.

– Tärkeintä on se, että lapset löytävät liikuntamuodon, josta he innostuvat itse, oli laji mikä tahansa, perheen äiti Lotta Knaapinen sanoo.

HYÖTYLIIKUNTAA ENEMMÄN ARKEEN

Raaseporilaisen Knaapisen perheen arki, viikonloput ja lomat rakentuvat harrastusaikataulujen ympärille. Milo, 15, pelaa käsipalloa ja jalkapalloa, ja Jooa, 17, treenaa Helsingin Käsipalloakatemiassa ja käy lukiota Helsingissä. Noelin lisäksi perheessä tanssia harrastaa tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittava Sinja, 19.

Lotalle ja Tommille lasten kanssa liikkuminen on aina ollut luonnollinen osa arkea.

– Kun lapset olivat pieniä, liikuimme ja ulkoilimme yhdessä paljon luonnossa, vauvat vuorollaan rintarepussa, Lotta kertoo.

– Yhdessä liikkuminen on erinomainen keino saada lapsia ja nuoria kiinnostumaan liikunnasta, sanoo Akan Okomoh, Palloliiton alle 17-vuotiaiden tyttöjen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.

Okomohin mukaan olisi hienoa, jos liikunta olisi luonnollinen osa lasten arkea, ei ainoastaan harrastuksessa ja treeneissä suorittamista.

– Monien aktiivisesti treenaavienkin lasten elämästä puuttuu huoleton liikkuminen, esimerkiksi kouluun kävely, koiran ulkoilutus tai vaikkapa pihatyöt, jotka tukevat peruskuntoa, hän sanoo.

KILOMETREJÄ JA KILOITTAIN KANAA

Knaapisen aktiiviliikkujaperheessä arkea on suunniteltava huolellisesti. Joka viikon aluksi kaikkien menemiset ja tulemiset merkitään yhteiseen paperikalenteriin. Arkena he ehtivät usein vain moikata eteisessä, kun yksi tulee ja toiset lähtevät.

Perheessä harrastukset on priorisoitu oikeastaan kaiken muun paitsi koulun edelle. Lotan ja Tommin työtkin on saatu joustamaan lasten aikataulujen ehdoilla.

Maalla tarvitaan autokyytejä lähes joka paikkaan: viidentoista kilometrin päähän Karjaalle Noelin tanssitunneille ja puolentoista tunnin päähän Helsinkiin Milon jalkapalloharjoituksiin. Treenien aikana vanhemmat usein käyvät lenkillä tai vetäytyvät lähikahvilaan tekemään töitä.

– Kun Sinja sai ajokortin jo 17-vuotiaana, saimme yhden kuskin lisää. Apuna ovat myös Karjaalla asuvat vanhempani, joiden luona lapset voivat käydä syömässä ennen treenejään, Lotta kertoo.

Knaapiset istuvat paljon autossa, mutta he ovat löytäneet siitä myös positiivisia puolia:

– Lapsen kanssa autoilu on kahdenkeskistä aikaa, jolloin ehdimme jutella kaikessa rauhassa kuulumisia, Lotta sanoo.

Myös toimiva ruokahuolto on isossa roolissa neljän liikkuvan nuoren perheessä. Parhaillaan käynnissä oleva keittiöremontti tuo omat haasteensa kokkailuun, ja valmisruoka on ollut iso apu.

Tavallisesti Knaapisilla syödään peruskotiruokaa, kuten lihapullia ja pastaa, ja kaupasta ostetaan kilokaupalla kanaa, jauhelihaa ja banaaneja. Pakastimessa on yleensä myös Tommin metsästämää riistalihaa, jota käytetään arkiruokiin.

Lotta sanoo, että vuosien kokemuksesta huolimatta on vieläkin välillä haastavaa tehdä tarpeeksi ruokaa paljon energiaa kuluttaville nuorille.

– Syömme usein Tommin kanssa vasta sitten, kun lapset ovat ensin syöneet, jotta varmistamme, että ainakin heidän vatsansa täyttyvät, sanoo Lotta nauraen.

TÄRKEINTÄ FIILIS, EIVÄT TULOKSET

Kaikilla perheillä ei ole varaa tai aikaa lapsen harrastusten tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut vuodesta 2021 alkaen Harrastamisen Suomen mallia, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Kuluvana lukuvuonna yli 90 prosenttia kunnista on järjestänyt harrastustoimintaa avustusten turvin.

– Myös seurojen ja vapaaehtoistoiminnan tuki on monen lapsen liikuntaharrastamiselle merkityksellistä − oli kyse sitten taloudellisista avustuksista tai vaikkapa kyydeistä treeneihin, sanoo Akan Okomoh.

Melkeinpä tärkeintä liikuntamotivaation ylläpitämisessä on Okomohin mukaan kuitenkin vanhempien ja aikuisten aktiivinen kiinnostus lapsen harrastusta kohtaan.

– Meidän aikuisten pitää olla aidosti kiinnostuneita siitä, mistä lapsi tai nuori tykkää. Ei tuloksista tai maaleista vaan siitä, mistä lapsi syttyy ja mikä fiilis hänellä on kotiin tullessa. Lapsille on tärkeää kokea tulevansa nähdyiksi, hän sanoo.

Knaapisilla lasten harrastukset ovat saaneet levittäytyä paitsi kalenteriin myös perheen keltaiseen puutaloon.

– Huonekalut ovat saaneet kyytiä, kun on tarvittu tilaa tanssiesitykselle tai jalkapallomaalille, Lotta kertoo.

Akan Okomoh kannustaa vanhempia myös tukemaan lapsen kehittymistä lajissaan.

– Onnistuminen ja uusien taitojen oppiminen motivoivat harjoittelemaan lisää, hän sanoo.

Välillä on Knaapistenkin autossa istuttu mieli maassa, kun treenit ovat olleet pettymys.

– Silloin harmitti, kun olin pelannut itseäni vanhempien joukkueessa, ja sitten se hajosi. Omanikäisten kanssa en kehittynyt niin paljon. Isä auttoi sitten pääsemään mukaan HJK:hon, jossa saan yksilöllisempää valmennusta, kertoo Milo.

Vanhempien tuki oli tärkeää myös Jooalle, kun hän jo ysiluokkalaisena sanoi haluavansa muuttaa peruskoulun jälkeen Helsinkiin käsipalloa treenaamaan.

– Sillä oli tosi iso merkitys, että se oli myös äidin ja isän mielestä hyvä ajatus, Jooa sanoo.

Tommi sanoo, että he ovat Lotan kanssa aina halunneet viestiä lapsille, että heihin luotetaan.

– Olemme kannustaneet lapsia olemaan itsenäisiä ja ottamaan vastuuta − oli kyse sitten kotoa pois muuttamisesta tai oman pelikassin roudaamisesta.

PERHE KNAAPINEN Lotta ja Tommi Knaapinen asuvat Raaseporissa, ja heillä on neljä lasta: Sinja, 19, Jooa, 17, Milo, 15 ja Noel, 12. Perheen arkiaikataulu pyörii lasten harrastusten, käsipallon, jalkapallon ja tanssin, ehdoilla.

NÄIN MOTIVOIT LASTA TAI NUORTA LIIKKUMAAN

1. Ole kiinnostunut siitä, mistä lapsi pitää. Kysy treenien jälkeen, mitä kuuluu ja mikä oli kivaa. Jos lapsi ei halua lähteä harrastukseen, älä pakota vaan kysy ja kuuntele, miksi hän ei halua lähteä.

2. Anna lapsen kokeilla eri lajeja. Toiset viihtyvät joukkueissa, toiset yksilölajeissa. Sen kyllä huomaa, kun lapsi jostain syttyy.

3. Liiku yhdessä lapsen kanssa. Esimerkin voima on suuri. Jos vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimella eivätkä koskaan liiku, siitä tulee normi lapsellekin. Liikkuminen voi olla huoletonta ja hauskaa hyötyliikuntaa.

Vinkit: Palloliiton U17- tyttöjen maajoukkueen päävalmentaja Akan Okomoh