Vapaasta tahdosta – harrastuksena maanpuolustus

Lämpötila Kuolimojärven rannalla hipoo kolmeakymmentä astetta, mutta reippaat tuulenpuuskat kuivaavat otsalle pyrkivät hikikarpalot. On elokuun loppu, mutta syksy tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. Tuulen voiman huomaa vasta tähyillessä taivaalle: männynlatvat keinahtelevat puolelta toiselle kuin rantaheinä.

Maasto on kesän hellejaksojen jäljiltä kuivaa, joten neulaset ja kävyt rapisevat jalkojen alla. Terhi Salonaho-Seppänen, yksi Maastotaidot naisille -kurssin osallistujista, potkii käpyjä syrjemmälle. Jalassaan hänellä on muoviset puutarhajalkineet eli taukokengät, joiksi kurssin vetäjät niitä nimittävät. Salonaho-Seppänen on suunnitellut viettävänsä seuraavan yön tarpin eli laavukankaan suojissa.

Ajattelin, etten halua nukkua käpy selän alla, hän tuumaa ja jatkaa käpyjen häätämistä, vaikka puuhassa tulee selvästi kuuma.

Viikonlopun mittainen kurssi on MPK:n eli Maanpuolustuskoulutuksen järjestämä. MPK on Suomen suurin kokonaisturvallisuuden kouluttaja ja Puolustusvoimien kumppani. Koulutuspäällikkö Satu Virtanen kertoo, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen suosio on kasvanut kuluneen vuoden aikana reippaasti. Tämäkin Etelä-Karjalan Savitaipaleella järjestettävä kurssi tuli hetkessä täyteen. Korona-aikana kurssi toiminta oli osin jäissä, mutta nykyinen kysyntä on suurta myös epidemiaa edeltäneeseen aikaan verrattuna.

– Kun Venäjän hyökkäyssotavaihe Ukrainaan käynnistyi, yhteydenottojen määrä kasvoi valtavasti. Kursseille oli yhtäkkiä niin paljon tulijoita, etteivät kaikki kiinnostuneet päässeet jonoonkaan, Virtanen kertoo.

Etenkin ammuntaan ja sotilaan perustaitoihin keskittyvät kurssit täyttyivät nopeasti. Pääsyvaatimukset vaihtelevat: osa kursseista on suunnattu reserviläisille ja osa siviileille. Alaikärajat ovat 15−18 vuotta. Maaston ja ampumaratojen lisäksi kursseja pidetään myös luokkahuoneissa ja verkossa.

MPK on vastannut kasvaneeseen kysyntään lisäämällä kurssitarjontaa ja kasvattamalla yksittäisten kurssien osallistujamääriä. Tänä vuonna kursseja järjestetään arviolta 2100. Ennen koronaa vuonna 2019 määrä oli 1900.

Ruostuneita taitoja verestämässä

Maastotaidot naisille -kurssin osallistujia yhdistää rakkaus luontoon. Moni heistä on retkeillyt aiemmin, mutta sitten harrastus on syystä tai toisesta typistynyt päiväretkiin. Kurssilla on mahdollisuus verestää vanhoja taitoja ja oppia uusia.

Nyt ohjelmassa on muun muassa patikointia, ruoanlaittoa luonnossa, suunnistusta, erilaisiin majoitteisiin tutustumista ja ensiaputaitojen opettelua. Osa varusteista on kurssilaisten omia, osa lainassa MPK:lta. Ei siis haittaa, vaikkei sattuisi omistamaan rinkkaa tai telttaa. On muutenkin hyödyllistä, että varusteita voi lainata. Näin osallistujat pääsevät tutustumaan vaikkapa sellaisiin yöpymisvaihtoehtoihin eli majoitteisiin, jotka eivät ole entuudestaan tuttuja.

Leirillä voi kokeilla riippumatossa, teltassa tai tarpin alla nukkumista. Kurssinjohtaja Satu Nousiainen ja varajohtaja Maarit Ruokonen ovat mukana niin ikään vapaaehtoisina. He ryhtyivät suunnittelemaan kurssiohjelmaa jo kevättalvella, kun Kuolimojärvi oli paksun jääkerroksen peittämä.

-Pidimme keväällä palavereita sekä keskenämme että MPK:n koulutuspäällikön kanssa. Kesäkuun alussa kävimme reitin läpi. Kävimme myös ostamassa yhdessä leirin ruokatarvikkeet ennen kurssin alkua, Nousiainen kertoo.

Valmisteluihin vierähti yhteensä useampi työpäivä. Molemmat naiset ovat tottuneita eränkävijöitä ja Ruokonen koulutukseltaan eräopas. He vetävät yhdessä noin kaksi kurssia vuosittain. Puuha on molemmille varsin mieluisaa:

-Minut vetää tänne se, että pääsen itsekin luontoon. Matkan varrelle on mahtunut paljon tarinoita ja onnistumisia, kuten vaikkapa se, kun joku yöpyy ulkona ensimmäistä kertaa 20 vuoteen, Ruokonen sanoo.

Munat samassa korissa

Kaikesta päätellen synkkä maailmantilanne ei ole päällimmäisenä osallistujien mielissä, eikä kurssin ohjelma siihen liitykään. Porukka on hitsautunut nopeasti hyvin yhteen, ja pienet kommellukset jaetaan auliisti toisille, kuten esimerkiksi näin:

-Laitoimme Annin (Ruotsalainen) kanssa kuusi kananmunaa trangiaan kiehumaan, kun mietimme, että saamme kätevästi ison määrän kerralla. Puolen tunnin kuluttua munat olivat yhä raakoja. Tässä toteutui sanonta: ”Ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin”, Katri Kasila kertoo ja virnistää päälle.

Yhdessäolo ja erätaitojen kartuttaminen ovat useimmille päällimmäiset syyt kurssille osallistumiseen. Useampi osallistuja kuitenkin sanoo, että maailmantilanne käväisi mielessä kurssille ilmoittautuessa. Itärajan tuntumassa asuva Päivi Suutarinen kertoo, että Venäjän läheisyys alkoi mietityttää häntä keväällä:

-Kotoani on rajalle linnuntietä kuusi kilometriä. Välillä tulee mieleen, että tuosta jos he tulevat yli, ei passaa jäädä jalkoihin. Olen 56-vuotias, mutta haluaisin, että pystyisin huolehtimaan ainakin itsestäni ja toivottavasti myös apua tarvitsevista ihmisistä.

Juuri nyt Suutarisella on kuitenkin käytännöllisempiä murheita. Hän tuli valinneeksi leirille rinkan, jossa on turhan ohkaiset olkaimet. Suutarinen halusi silti testata patikointia rinkan kera, vaikkei se ole pakollinen ohjelmanumero. Tarvittaessa kantamukset siirtyvät paikasta toiseen MPK:n autolla. Kun ohjelma joustaa, ei haittaa, vaikkei kai-killa osallistujilla sattuisikaan olemaan tismalleen samat taidot tai kunto.

Tavoitteena kriisinkestävyys

MPK:n koulutustoiminta kulkee nimellä vapaaehtoinen maanpuolustus, mutta kurssien tarkoituksena ei ole kouluttaa kansalaisia sotilaallisiin teh-täviin. Poikkeuksena ovat reserviläiset, jotka voivat vaikuttaa sodanajan sijoittumiseensa taitojaan kehittämällä.

Reserviläisten koulutuksen maksaa valtio, mutta muu varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvä koulutus rahoitetaan osallistumismaksuilla ja säätiörahoituksella. MPK:n koulutuspäällikkö Satu Virtanen kertoo, että varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvä koulutus parantaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.

-On tärkeää, että ihmiset pystyvät huolehtimaan itsestään ja läheisistään poikkeustilanteessa.

Sillä hän ei tarkoita vain sotatilaa, vaan esimerkiksi varautumista pitkään sähkökatkoon tai muihin häiriötilanteisiin. Arjen selviytymistaitoja voi opetella esimerkiksi 72 tuntia – varautuminen kotona -kursseilla.

Suomessa ei ole sellaista järjestelmää, jossa siviileille määriteltäisiin jo ennalta tehtäviä kriisitilanteiden varalle. Virtasen mukaan on kuitenkin tärkeää, että kansalaisista löytyy tarpeen tullen sellaisia ihmisiä, jotka voivat auttaa viranomaisia erilaisissa tehtävissä.

Säilykkeiden sijaan kuivaruokaa

Kurssin varajohtaja Maarit Ruokonen kertoo, että luonnossa ruokaileminen on yksi niistä aihepiireistä, joihin osallistujat aivan erityisesti kaipaavat vinkkejä.

-Retkellä täytyy aina miettiä sitä, kuinka paljon kantamukset painavat. Otin malliksi mukaan kuivattuja suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja oreganoa, jotka eivät paina juuri mitään.

Ei ole myöskään yhdentekevää, miten ruoat on pakattu. Säilyketölkkejä ei kannata raahata metsään, sillä ne pitää kantaa sieltä poiskin. Nuotiolla poltettava materiaali on hyvä vaihtoehto etenkin silloin, kun ei ole metsäpalovaroitusta. Nyt varoitus on voimassa, joten ruoka valmisteaan trangialla. Marjo Posio kiehautti sillä juuri taukokahvit, joiden voimalla jaksaa taas opetella uutta.

Värikkäät froteepyyhkeet lepattavat naruilla metsän keskellä, sillä osallistujat ovat virkistäytyneet pulahtamalla kirkasvetiseen järveen. Nyt vuorossa on suunnistuksen opettelu. Kompassin ja suunnistuskartan käyttö on useammalla hieman hakusessa, ja yksi pähkäilee, pitäisikö pysyä paikoillaan vai pyöriä ympäri. Alkuvaikeuksien jälkeen porukka kuitenkin suuntaa kartan kanssa lähimaastoon.

Loppupäivän ohjelmassa on enää iltaruoan valmistelu ja yöpuulle käyminen. Edellisiltana koko leiri sammahti kymmeneltä muutamassa minuutissa. Terhi Salonaho-Seppänen kertoo, että riippumatossa nukkuminen oli elämys.

-Nukun yleensä levottomasti, joten pelkäsin putoavani maahan. Kun menin makuupussiin, minulle tuli kuitenkin syvä rauhan tunne. Katselin hyttysverkon läpi tähtitaivasta, kuuntelin laineiden liplatusta ja mietin että wow, tämän voisin kokea toistekin.

Maanpuolustus on myös tietoturvaa ja yritysyhteistyötä

Maanpuolustus ei tarkoita vain maastotaitoja, vaan sitä tehdään myös kaukana metsistä tietokoneiden äärellä. Yhteiskunnan toiminnot perustuvat pitkälti erilaisten tieto järjestelmien ja tietoverkkojen toimintaan. Kyber- ja informaatioturvallisuus on keskeinen osa maanpuolustusta. Kyberturvallisuuskoulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat sekä kansalaisten tietoturvataitojen vahvistaminen että syvemmälle menevä tietoverkkojen turvallisuus, johon MPK ja Puolustusvoimat kouluttavat osaajia.

-Maastokurssien lisäksi myös kyberkoulutuksemme ovat olleet tänä vuonna todella suosittuja, kertoo MPK:n kyber- ja informaatio-turvallisuuskoulutuksista vastaava koulutuspäällikkö Tero Oittinen.

Kesko tekee aktiivista yhteistyötä MPK:n kanssa esimerkiksi koulutusten ja vierailujen muodossa. Kesko on myös lahjoittanut MPK:lle suuren määrän käytöstä poistamiaan toimivia tietokoneita koulutuskäyttöön.

-MPK:n toiminnan kantava tekijä on vapaaehtoisuus, eikä meillä ole erikseen määrärahoja kalustolle. Siksi Keskon lahjoitukset ovat olleet merkittävä tekijä koulutusten toteutumisessa ja niiden laajentamisessa valtakunnallisesti myös maakuntiin. Muutaman vuoden vanhat koneet ovat meille arvokasta kalustoa, joiden tehot riittävät koulutustarpeisiimme erinomaisesti, sanoo Oittinen.

Keskolla on huoltovarmuuskriittisenä toimijana suuri rooli Suomen kokonaisturvallisuuden ylläpitäjänä, ja yhtiö tukee maanpuolustustoimintaa monin tavoin. Vuoden 2021 aikana Kesko tuki maanpuolustusta ja veteraaneja yli 50 000 eurolla. Kesko on ollut myös monta vuotta vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä esittelevän Nuku rauhassa -hankkeen pääyhteistyökumppani.

Tänä vuonna Keskossa järjestettiin ensimmäistä kertaa yrityksen naispuolisille työntekijöille tarkoitettu maanpuolustuskoulutuspäivä. Suosio oli suuri − koulutus varattiin muutamassa tunnissa täyteen.

Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 10/2022