Selvä sukupolvi – näin nuori polvi juo

Sosiaalinen humala syntyy ilman alkoholia

Kalenteri näyttää täydeltä. Edellisellä viikolla Annamaria Ráduly-Bakalla, 20, ja Henri Braxilla, 22, on ollut kahdet akateemiset pöytäjuhlat ja yksi aamuyöhön venähtänyt baarikierros. Silti Espoon Aalto-yliopiston teekkarit vaikuttavat pirteiltä.

Salaisuus piilee kattauksessa. Opiskelijajuhlissa tarjotaan perinteisiä jallu- tai kossusnapseja, mutta Henri ja Annamaria skoolaavat inkiväärishoteilla. Ruuan kanssa he nauttivat makuvesiä, alkoholittomia viinijuomia tai mocktaileja.

– Vaikka olen aina selvin päin koko illan, bileissä iskee sosiaalinen humala. Varsinkin, jos olen hiukan väsynyt, niin jutut muuttuvat hullummiksi ja kaikki alkaa naurattaa, Annamaria tunnustaa.

Henri tunnistaa olotilan. – Moni juo alkoholia, jotta sosiaaliset estot poistuisivat, mutta itse pääsen ihan samoihin tiloihin ilman terästystäkin, hän on huomannut.

Henri ei ole ollut ikinä humalassa. Tilkka konfirmaation ehtoollisviiniä on hänen ainoa  kokemuksensa alkoholista. Absolutismi ei ole kodin peruja, vaikka vanhemmat maltillisesti alkoholia käyttävätkin.

– Äiti ja isä ovat suhtautuneet alkoholiin aina realistisen kiihkottomasti. Olisin hyvin voinut sitä ottaa, mutta ei ole vain koskaan tehnyt mieli, Henri sanoo.

Kun joku tarjoaa drinkkiä ja kieltäydyn, reaktio saattaa olla jopa positiivinen.

Annamaria arvelee juoneensa eläessään kolme vajaata lasillista kuohuviiniä. Ensimmäinen niistä hän nautti 18-vuotiaana äidin ja isän kanssa. Muutaman kokeilukerran jälkeen juomaksi on valikoitunut aina alkoholiton vaihtoehto.

– Vanhempani ovat kotoisin Romaniasta, mutta muutimme Suomeen jo ollessani vuoden vanha. Äiti ja isä eivät ole ikinä kieltäneet minua juomasta, mutta ovat kehottaneet pysymään kohtuudessa ja pitämään itsestäni huolen. En ole mikään ehdoton absolutisti, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin olla raittiina loppuelämäni.

Toisinaan uteliaat tiedustelevat Henriltä ja Annamarialta, mikseivät he juo. Useimmiten kysyjät ovat keski-ikäisiä tai isovanhempien sukupolvea. Nuorempien seurassa raittius ei aiheuta ihmettelyä: he ymmärtävät, että se on elämäntapa siinä missä kasvisruokavalio. Reaktio alkoholittomuuteen saattaa olla hyvin myönteinen.

– Olen saanut kavereilta ihailua ja positiivisia kommentteja. Monet ovat tunnustaneet, että he haluaisivat luopua alkoholista, mutta antavat sosiaalisen paineen alla helposti periksi, Annamaria kertoo.

Henri ja Annamaria ovat aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa ja bileiden järjestämisessä.

– Teekkarielämä liitetään railakkaaseen rellestämiseen, mutta suhtautuminen alkoholinkäyttöön on opiskelijapiireissäkin muuttunut. Bileitä riittää yhä vaikka joka illalle ja niissä on tarjolla alkoholia, mutta juominen ei ole enää välttämättä se päätarkoitus, Henri on huomannut.

Vaikka teekkari Henri Brax ei uskokaan, että kohtuurajoissa pysyvä alkoholinkäyttö on terveydelle vaarallista, täysraittius kiehtoo häntä.

– Kaiken pohjalla on ajatus itseni kontrolloimisesta, sillä en halua tehdä alkoholin takia jotain, jota myöhemmin katuisin. Tavallaan pidän raittiutta myös henkilökohtaisena haasteena.

Annamaria Ráduly-Bakaa ajatus täydellisestä kontrollista kiinnostaa myös, mutta valintoja ohjailevat myös terveydelliset seikat.

– Joskus nuorempana näin kaverien hölmöilevän kännissä. Päätin, etten aio joutua itse samanlaiseen tilanteeseen. Pyrin muutenkin elämään vastuullisesti ja terveellisesti. Ylläpidän peruskuntoa salilla, enkä juo kahviakaan.

Toisinaan Henri ja Annamaria miettivät, ovatko he jääneet jostain hauskasta paitsi raittiutensa takia. Juhlien jälkeen totuus muistuu kuitenkin mieleen.

– Kaverit valittavat silloin krapulaa ja sitä, että edellisiltana tililtä on hävinnyt sataneljäkymppiä. Meillä on saattanut kulua vain 20 euroa, ja niiden inkiväärishottien jälkeen on ihan hyvä olo, Henri tuumaa nauraen.

Vähemmän pussikaljoittelua

Viime vuosituhannen alussa alkoholista ei olisi pystytty keskustelemaan näin avoimesti. Vuodet 1919–1932 olivat kieltolain aikaa, jolloin Suomessa ei saanut myydä, valmistaa eikä varastoida alkoholia.

Kieltolaki ei kuitenkaan aiheuttanut massaraitistumista, vaan johti viinan salakuljetusralliin.  Vielä kieltolain päättymisen jälkeenkin alkoholia oli vaikea saada ja hinnat olivat korkeat. 1940-luvulla käyttöön otettiin myös viinakortti, jolla suomalaisten juomista ja laitonta viinakauppaa hillittiin. Kansa kuitenkin joi, ja alkoholin kokonaiskulutus kasvoi aina 2000-luvun puolelle saakka.

Nuoret arvostavat terveellisiä elämäntapoja, eikä alkoholi kuulu niihin.

Eniten alkoholia käyttävät nyt suuret ikäluokat. Nuorten juominen on sen sijaan vähentynyt tasaisesti 1990-luvulta saakka. Ensimmäiset alkoholikokeilut ovat myös siirtyneet myöhäisemmäksi.

– Tämä on ollut selkeä trendi jo pidempään. Elämme suurempaa murrosta, vahvistaa alkoholitutkija Antti Maunu.

Maunun mukaan kyseessä on monitahoinen ilmiö, johon ei ole yhtä syytä. Jos alkoholi liittyy vanhemmilla ikäpolvilla yhä rentoutumiseen ja sosiaalisiin tilanteisiin, nuoret ovat löytäneet muita yhdessäolon tapoja. Alkoholi on menettänyt vetovoimaansa.

– Nuoret viettävät enemmän aikaa kotona ja sosiaalisessa mediassa. He harrastavat vähemmän massakokoontumisia tai vaikka pussikaljoittelua, joka oli tuttua vielä minun nuoruudessani.

Sosiologiaa opiskellut Antti Maunu tuntee suomalaisten juhlintatavat. Hän teki vuonna 2014 väitöstutkimuksen suomalaisesta biletyskulttuurista.

– 2000-luvun alkupuoli oli vielä voimakasta biletysaikaa ja yökerhot voivat silloin paksusti. Nyt suuret ravintolakompleksit ovat vaihtuneet pienempiin kuppiloihin, jotka kilpailevat vaikka erikoisoluiden valikoimalla.

Ei holtittomuudelle!

Mutta voiko vanhempien antama malli sitten vaikuttaa nuorten alkoholinkäyttöön? Olemmeko päässeet viimein vaiheeseen, jolloin alkoholista on mahdollista puhua kiihkottomasti?

Antti Maunu muistuttaa, että kodeissa on tapahtunut viime vuosien aikana merkittävä muutos. WHO:n tutkimuksessa (2016) paljastui, että suomalaiset isät viettävät lasten kanssa entistä enemmän aikaa ja perheissä uskalletaan puhua myös ongelmista. Tasa-arvoinen kasvatuskulttuuri alkaa kantaa hedelmää.

– Suurten ikäluokkien kohdallahan tilanne oli aivan toinen. Sotien jälkeisinä vuosina isät eivät osallistuneet lastenhoitoon nimeksikään. Ja synnytykseenkin isät pääsivät mukaan vasta 1980-luvulla. Nyt isät ovat äitien rinnalla mukana lasten kasvatuksessa, Maunu pohtii.

Yleinen arvomaailmakin on muuttunut. 1980-luvun nousukaudella ihailtiin tuhlailevaa elämäntyyliä, joka koostui ulkomaanmatkoista, kalliista vaatteista, urheiluautoista ja kosteista juhlista. Nyt tärkeiksi arvoiksi ovat nousseet ekologinen ajattelu ja vastuullisuus.

En usko, että Suomeen koskaan tulee länsieurooppalaista juomakulttuuria, jossa viini muuttuisi arkiseksi ruokajuomaksi.

– Näkisin, että tässä ajassa on jopa paljon samoja piirteitä kuin raittiusaatteessa ja puritanismissa. Työhön ja elintapoihin liittyy nyt tiukempaa kurinalaisuutta, ja kaikenlaista holtittomuutta pyritään välttämään.

Mielenkiintoista onkin nähdä, miltä alkoholikulttuurimme näyttää 10–15 vuoden päästä, kun nykyiset koululaiset ja opiskelijat perustavat perheitään.

– En usko, että Suomeen koskaan tulee länsieurooppalaista juomakulttuuria, jossa viini muuttuisi arkiseksi ruokajuomaksi. Kyllä me olemme maito- ja piimäkansaa jatkossakin. Mutta varmasti juomistavat entisestään pirstaloituvat ja alkoholia juomattomien määrä kasvaa, Antti Maunu sanoo.

Alkoholittomia ostoskoriin

Ruokakaupoissa alkoholikulttuurin muutos on näkynyt jo pidempään. Viimeisen neljän vuoden aikana alkoholittomien oluiden myynti on kolminkertaistunut. Suurimman loikan ovat tehneet erilaiset vedet ja erikoisjuomat, joiden myynti on kasvanut 80 prosentilla.

– Vuonna 2016 alkoholittomien juomien myyntipiikki johtui hellekesästäkin, mutta suunta on jatkunut samana säästä huolimatta, kertoo K-ryhmän päivittäistavarakaupan tavarakaupan ja vastuullisuuden johtaja Harri Hovi.

Nuoret aikuiset valitsevat ostoskoriinsa entistä useammin alkoholittoman vaihtoehdon. Ilmiö lähti ensin kaupungeista ja kasvukeskuksista, mutta näkyy nyt jo pienemmillä paikkakunnillakin. Nuoret tutkivat tuoteselosteet tarkkaan ja arvostavat juomissa terveellisyyttä.

Nuoret ovat entistä ympäristötietoisempia ja vaativat kaupoiltakin läpinäkyvyyttä tuotteiden valmistusmenetelmistä ja alkuperämaasta.

Makuvesien buumi jyllää Yhdysvalloissakin ja poiki viime vuonna uuden juomatulokkaan myös alkoholipuolelle. Kaksi-kolmekymppiset intoilevat Hard Seltzerista, joka on terästettyä ja maustettua porevettä. Hard Seltzereiden alkoholiprosentti jää usein viiteen, ja niissä on vähemmän kaloreita kuin oluessa tai siiderissä.

– Tulevana kesänä Hard Seltzerit tulevat myös K-kauppojen valikoimiin. Valmisdrinkkisekoituksiin on tullut muutenkin uusia vaihtoehtoja, mutta niiden osuus on edelleen pieni, Hovi on huomannut.

Nuoret ovat myös entistä ympäristötietoisempia ja vaativat kaupoiltakin läpinäkyvyyttä tuotteiden valmistusmenetelmistä ja alkuperämaasta. Tärkeä osa juomamyyntiä on tyhjien tölkkien ja pullojen pantillinen kierrätysjärjestelmä, joka sai Suomessa alkunsa jo 1950-luvulla ja on kansainvälisesti poikkeuksellisen laaja ja kattava.

Juomavinkkejä lähikaupasta

Uusi alkoholilaki toi pari vuotta sitten kauppojen hyllyille nelosoluen sekä viinijuomat ja aidot lonkerot, joissa saa olla alkoholia korkeintaan 5,5 prosenttia. K-ryhmän kaupoista matala-alkoholisia viinijuomia löytyy sadan tuotteen verran.

– Niiden suosio kasvaa koko ajan. Ehkä ihmiset kokevat, että on helppoa ostaa ruokajuoma samalla kauppareissulla, Harri Hovi pohtii.

Suurin muutos on tapahtunut K-ruokakauppojen oluthyllyissä, joiden valikoimista löytyy keskimäärin 950 kotimaista pienpanimo- ja erikoisolutta. Olvin IPA on yksi myydyimmistä erikoisoluista, lager puolestaan suosituin oluttyyppi.

– Varsinkin alle 35-vuotiaille asiakkaille oluen laatu tuntuu olevan hintaa tärkeämpi ostoskriteeri. Moni haluaa testata erilaisia makuja ja ostaa sen takia yksittäisiä pulloja tai tölkkejä. Asiakkaat esittävät kauppiaille usein tilaustoiveita, ja ne pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan.

Vaikka olemmekin kaukana eteläeurooppalaisesta ruokajuomakulttuurista, laatutietoisten kulinaristien määrä on ruokakaupoissakin kasvanut.

– Yhä useampi tiedustelee nyt juomavinkkejä ruoan pariksi. Ihmiset ovat paljon rohkeampia kokeilemaan erilaisia makumaailmoja. Se on kiinnostava suuntaus, Hovi sanoo.

Oluthifistelijän tasting

Jyväskyläläinen Juha-Pekka Jylhä, 33, innostui erikoisoluista kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hän oli nykyisen vaimonsa kanssa kesälomamatkalla Uudessakaupungissa, kun vastaan osui Vakka-Suomen panimo. Ovi oli kutsuvasti raollaan.

– Meidät toivotettiin sisällä heti tervetulleeksi ja kutsuttiin panimokierrokselle. Se oli silmiä avaava päivä, sillä opin valtavasti oluen valmistusprosessista ja ymmärsin, kuinka vaativaa se on. Tuon kokemuksen jälkeen aloin arvostaa olutta aivan eri tavalla, Juha-Pekka muistelee.

Viskit ja viinitkin kiinnostivat Juha-Pekkaa, mutta karsiutuivat niukan opiskelijabudjetin vuoksi pian matkasta. Oluiden makukirjo tuntui muutenkin monipuolisemmalta ja matalampi alkoholiprosentti mahdollisti useampien tuotteiden maistelun.

– Taidan olla tyypillinen insinööri: tykkään tehdä erilaisia listoja ja vertailuja. Jos jostain aiheesta innostun, sukellan nopeasti syvälle siihen. Aloin käydä ravintoloiden tastingeissa ja hankin erilaisia oluita myös kotiin.

Nuorempana Juha-Pekka ei kiinnittänyt huomiota oluen makuun. Alle kaksikyppisenä juomaksi kelpasi yleensä mikä tahansa halpa mallaspatteristo.

– Kun aloin ottaa oluista selvää, sieltä avautui aivan erilainen makumaailma ja laatuvaatimus menikin kirkkaasti hinnan ohi. Aika pian innostuin esimerkiksi savuoluiden mausta, koska niissä oli paljon samaa kuin savuviskeissä.

Kun Juha-Pekka aloitti harrastuksensa, suomalaisia pienpanimoita oli kolmisenkymmentä. Nyt määrä on kasvanut jo sataan. Myös ravintolat kilpailevat erikoisvalikoimilla. Juha-Pekka arvelee maistaneensa noin 2500 erilaista olutta.

– Kalleimman pullon hinta on tainnut olla siinä 30–40 euron tietämillä. Tosin harvoin nuo ovat hintansa väärtejä. Yleensä kyseessä on tuolloin joku pienempi erikoiserä.

Jylhä harrastaa enimmäkseen kotimaisia panimoja. Toisinaan hän hankkii eriä valmistajilta suoraan, mutta usein uutuuksia löytyy myös kotiseudun ruokakaupoista. Jyväskylän alueella suosikeiksi ovat nousseet K-Supermarket Länsiväylä ja Palokan K-Citymarket. Erityiskiitoksen Juha-Pekka lähettää Lahteen Paavolan K-Citymarketille.

Kun aloin ottaa oluista selvää, sieltä avautui aivan erilainen makumaailma ja laatuvaatimus menikin kirkkaasti hinnan ohi.

– He hyödyntävät sisäänostoissaan olutasiantuntijaa, jonka ansiosta erikoiskylmäkaappien valikoima pysyy laadukkaana ja monipuolisena.

Jylhän omakin tietämys oluista on vuosien varrella kasvanut. Hän on jo seitsemän vuoden ajan pyörittänyt omaa Olutkellari-blogiaan ja julkaisi Juomien Suomi -kirjan (Karttakeskus) vuonna 2016.

Alkoholinkäyttäjänä Juha-Pekka Jylhä sanoo olevansa maltillinen. Arkisin hänellä on harvoin aikaa syventyä olutharrastukseen, sillä kotona riittää vauhtia nelivuotiaan tyttären ja kuusivuotiaan pojan kanssa.

– Meillä ei pulloja piilotella, eikä tehdä kotona alkoholista tabua. Olen sanonut lapsille, että olut on aikuisten juoma ja sitä kannattaa nauttia kohtuudella.